"Onhan sitä kaikkea ... tyhjää ja tyhjän täytettä"

"Onhan sitä kaikkea ... tyhjää ja tyhjän täytettä"

torstai 27. joulukuuta 2012

Turhan aikaista

Kurkistin, mikä on erään avoimen yliopiston opintojakson lopputehtävän palautuspäivä. (Minullehan se tarkoittaa aina sitä viimeistä mahdollista hetkeä. Hetkeä ennen kuin kaikki on myöhäistä.)

Käsittämätöntä, että jotkut suoriutuvat näistäkin asioista hyvissä ajoin. Joku ihminen siis oikeasti palauttaa hyvissä ajoin laaditun, usean yön yli levätetyn, sivumäärällisesti rajoissa pysyvän, tieteellisesti pätevän, mutta samalla mielenkiintoisen pohdintansa ehkä jopa viikkoa ennen pakkorakoa.
Minkälaista tuollainen elämä on?

On tässä silti vielä pari päivää aikaa. Heräsin yöllä tunteeseen, että deadline olisi tänään. Vaan eipä ollutkaan.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapanani Tapanina

Voiko puhua Tapaninpäiväperinteestä, jos jo muutamana Tapanina on ollut tapana käydä loitontamassa suomalaisen jouluperinteen tuoma laatikkovoittoinen ähky paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Liikkeessä, jota  pitävät muinaisen tarunhohtoisen Troijan seudulta tänne vaeltaneet eksoottisen grilliruuan taitajat.

Kyllä, kyllä ja kyllä.

Tapanina saattaa siis ihminen joulun hartaan tunnelman päältänsä (ja sisältänsä) heittää ja lähteä kylille huristelemaan.
Marttyyrin muistopäivää voi viettää monin oudoin ja kummoisin tavoin.
SKS:n perinnesivusto kertoo: Tapaninpäivänä miehet lähtivät aamulla kiertämään talosta taloon ja jos ei isännillä ja renkeillä ollut antaa ryyppyä, niin annettiin hänelle selkään. Sillä muisteltiin Stefanuksen kivittämistä. (v. 1924)

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu

Seteli.
Sain sen muutamaa päivää ennen aattoa. Ensin se oli sininen raha. Vähän myöhemmin sellainen, jossa oli Paasikiven kuva.
Lux.
Kemikaliokaupan ovikellon äänen jälkeinen tuoksusinfonian lähde. Saippua. Sen kanssa kilpaili ainoastaan kylpyvaahto. Lahjapakettiin kummankin oheen sopi pesuvamppu, jonka toinen puoli oli pehmeä ja toinen karhea.
Paha karkki.
Fazerin sekalaiset. Ne kaikki. Vieraisille tulleet aikuiset toivat namusia hyvässä tarkoituksessa ja lämpimissä aatoksissa. Hyvää niissä oli vain käärepaperit.
Teippi.
Rivissä pöydän reunassa. Eripituiset pätkät. Usein niitä jäi siihen kiinni. Varottavaa sekin ettei teipin pää kadonnut. Neuvottiin tekemään taite, jotta seuraava teippaaja saisi teipistä otteen.
Joulukukka.
Sitä kiikutettiin Mariankatu neljästätoista Rauhankatu kolmeen. Tutuille. Pukki saapui lahjoineen vuodesta toiseen juuri silloin. Aina oli yksi pois. Miksi se joulukukka piti viedä vasta aattoiltana ...