"Onhan sitä kaikkea ... tyhjää ja tyhjän täytettä"

"Onhan sitä kaikkea ... tyhjää ja tyhjän täytettä"

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu

Seteli.
Sain sen muutamaa päivää ennen aattoa. Ensin se oli sininen raha. Vähän myöhemmin sellainen, jossa oli Paasikiven kuva.
Lux.
Kemikaliokaupan ovikellon äänen jälkeinen tuoksusinfonian lähde. Saippua. Sen kanssa kilpaili ainoastaan kylpyvaahto. Lahjapakettiin kummankin oheen sopi pesuvamppu, jonka toinen puoli oli pehmeä ja toinen karhea.
Paha karkki.
Fazerin sekalaiset. Ne kaikki. Vieraisille tulleet aikuiset toivat namusia hyvässä tarkoituksessa ja lämpimissä aatoksissa. Hyvää niissä oli vain käärepaperit.
Teippi.
Rivissä pöydän reunassa. Eripituiset pätkät. Usein niitä jäi siihen kiinni. Varottavaa sekin ettei teipin pää kadonnut. Neuvottiin tekemään taite, jotta seuraava teippaaja saisi teipistä otteen.
Joulukukka.
Sitä kiikutettiin Mariankatu neljästätoista Rauhankatu kolmeen. Tutuille. Pukki saapui lahjoineen vuodesta toiseen juuri silloin. Aina oli yksi pois. Miksi se joulukukka piti viedä vasta aattoiltana ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti