torstai 27. tammikuuta 2011
lauantai 22. tammikuuta 2011
Muistoja Krunikasta, osa 1.
Kerron myöhemmin kokkomobiilista, rättisitikasta, Paxista, Pectuksista sekä Elannosta, elannon kuiteista, jotka piti säilyttää ja sinisen pahvirasian suklaanapeista. Kerron Tervasaaren keinuista ja Säätytalon puiston leijonaluolasta. Kerron Fazerin myymälästä ja meidän pihan yleisestä saunasta.
Pakko kuitenkin aloittaa siitä, mikä muistuu mieleen ilman yhtään mutkistavaa ajatusta.
Pakko aloittaa tuoksuista. Asioista, joihin liittyy nenän aistimukset.
Tutkija Edwin T. Morris on todennut, että hajujen kohdalla ei ole varsinaisesti olemassa lähimuistia. Kaikki tuoksujen herättämät muistot kumpuavat suoraan pitkäaikaismuistista, ilman kielellistä tulkkia.
Presidentin linnan liepeillä
Siinä oli kumma kontrasti.
Että koti oli samalla kadulla Presidentin linnan kanssa ja kuitenkin joinakin aamuina, kun aukaisin viidennessä kerroksessa kodin oven, tenu tuoksui ja virtsa valui vinttikerroksen rappusia pitkin.
Rappukäytävissä lämmittelivät katujen miehet.
Alle kouluikäisenä päädyin ajatukseen, että jos heille antaisi kylvyn ja puhtaat vaatteet, kaikki muuttuisi. Kuvittelin, että jos haju lähtee, lähtee myös kaikki paha. Roskapussin haju tuo vieläkin mieleen roskatynnyreihin viimeiselle aterialleen kokoontuneet katujen miehet. Haju tuo mieleen sen, mikä ei ole tervetullutta.
Isä tiesi, että osa niistä miehistä oli liian kovien kokemusten uhreja. Sotia käyneitä, sodan uhreja.
Ajattelin, että sodasta seuraa vääjäämättä hirvittävä alennustila.
Leikitään hienoarouvaa
Hän, hieno rouva, käveli joskus edelläni, kun aamulla kuljin kouluun. Ensin Laaksosen sedän lihakaupan ohi, vähän matkaa Mariankatua ylös, kampaamon ohi. Kukkakauppa ja laukkukauppa. Käännös Liisankadulle.
Korttelin liepeet olivat yhtä tuloerojen ilmentymää; minkkiturkkeja ja vanhoja villakangastakkeja. Rouvia, joilla oli rikkaat miehet ja sitten äitejä, jotka kävivät töissä.
Muutaman kerran olin aistivinani, että palvelun taso oli suorassa suhteessa arvoon, vaurauteen.
Minulle korostettiin, että sivistys ei ole ulkoisessa olemuksessa, vaan pään sisällä ja käytöksessä.
Silti me duunareitten lapset leikimme ”hienoarouvaa”. Se oli leikki, jossa turhanpäiväisyys päihitti sivistyksen.
Hienolla rouvalla oli tuoksu.
Ei rohdoskaupan pullon etiketin pyöreäksi punaposkitytöksi
Lähikorttelit olivat täynnä pieniä liikkeitä, joissa kaikissa oli oma erikoinen tuoksunsa.
Rohdoskauppa oli yksi parhaista. Kaupassa tuoksui yrttien, lääkekasvien ja voimajuomien sekoitus. Meidän porttikongista oli sinne vain parinkymmenen askeleen verran matkaa. Sieltä haettiin terveysjuomaa ruokahaluttomuuteni hoitoon. Kotona pystyi syömään, mutta leikkikoulun ja alakoulun ruokahetkissä haisi ällötys.
Rohdoskaupan Punaposki-pullon kyljen etiketissä hymyili terveyden perikuva - pyöreäposkinen tyttö. En edes halunnut sellaiseksi. Juoma tuoksui raudalle.
Kemikalioliike oli tuoksuparatiisi. Sieltä ostettiin ruusushampoota hiusten pesua varten. Omilla rahoillani ostin joskus äidille palan ylellisyyttä - Lux-saippuan. Muutoin meillä käytettiin vain Sunlightia.
Kuninkaallinen purppura ja puusepänverstas
Tanskan kuninkaan rintapastilleja sai Mariankadun Varubodenista. Tummanpunaisia, hienoja karamelleja. Rasiassa oli erikoinen avaamismekanismi ja itse karamelleissa tuoksui kuninkaallinen purppura, valtaistuinsali ja suitsukkeet.
Tuoksut yhdistyvät muistoissa kokonaisiin arvomaailmoihin.
Isällä oli työpaikka puusepänverstaassa Unioninkadun sisäpihalla. Unioninkadulla sijaitsi siihen aikaan Hyksin sisätautiklinikka. Verstaassa valmistettiin ja korjattiin sairaalan huonekaluja. Tuoksui puu, tinneri, liimat ja lakat. Eniten puu. Koko verstas tuoksui isälle. Siellä oli ehjäksi tekemisen tuoksu - kunnollisen ja oikean työn tuoksu.
Pakko kuitenkin aloittaa siitä, mikä muistuu mieleen ilman yhtään mutkistavaa ajatusta.
Pakko aloittaa tuoksuista. Asioista, joihin liittyy nenän aistimukset.
Tutkija Edwin T. Morris on todennut, että hajujen kohdalla ei ole varsinaisesti olemassa lähimuistia. Kaikki tuoksujen herättämät muistot kumpuavat suoraan pitkäaikaismuistista, ilman kielellistä tulkkia.
Presidentin linnan liepeillä
Siinä oli kumma kontrasti.
Että koti oli samalla kadulla Presidentin linnan kanssa ja kuitenkin joinakin aamuina, kun aukaisin viidennessä kerroksessa kodin oven, tenu tuoksui ja virtsa valui vinttikerroksen rappusia pitkin.
Rappukäytävissä lämmittelivät katujen miehet.
Alle kouluikäisenä päädyin ajatukseen, että jos heille antaisi kylvyn ja puhtaat vaatteet, kaikki muuttuisi. Kuvittelin, että jos haju lähtee, lähtee myös kaikki paha. Roskapussin haju tuo vieläkin mieleen roskatynnyreihin viimeiselle aterialleen kokoontuneet katujen miehet. Haju tuo mieleen sen, mikä ei ole tervetullutta.
Isä tiesi, että osa niistä miehistä oli liian kovien kokemusten uhreja. Sotia käyneitä, sodan uhreja.
Ajattelin, että sodasta seuraa vääjäämättä hirvittävä alennustila.
Leikitään hienoarouvaa
Hän, hieno rouva, käveli joskus edelläni, kun aamulla kuljin kouluun. Ensin Laaksosen sedän lihakaupan ohi, vähän matkaa Mariankatua ylös, kampaamon ohi. Kukkakauppa ja laukkukauppa. Käännös Liisankadulle.
Korttelin liepeet olivat yhtä tuloerojen ilmentymää; minkkiturkkeja ja vanhoja villakangastakkeja. Rouvia, joilla oli rikkaat miehet ja sitten äitejä, jotka kävivät töissä.
Muutaman kerran olin aistivinani, että palvelun taso oli suorassa suhteessa arvoon, vaurauteen.
Minulle korostettiin, että sivistys ei ole ulkoisessa olemuksessa, vaan pään sisällä ja käytöksessä.
Silti me duunareitten lapset leikimme ”hienoarouvaa”. Se oli leikki, jossa turhanpäiväisyys päihitti sivistyksen.
Hienolla rouvalla oli tuoksu.
Ei rohdoskaupan pullon etiketin pyöreäksi punaposkitytöksi
Lähikorttelit olivat täynnä pieniä liikkeitä, joissa kaikissa oli oma erikoinen tuoksunsa.
Rohdoskauppa oli yksi parhaista. Kaupassa tuoksui yrttien, lääkekasvien ja voimajuomien sekoitus. Meidän porttikongista oli sinne vain parinkymmenen askeleen verran matkaa. Sieltä haettiin terveysjuomaa ruokahaluttomuuteni hoitoon. Kotona pystyi syömään, mutta leikkikoulun ja alakoulun ruokahetkissä haisi ällötys.
Rohdoskaupan Punaposki-pullon kyljen etiketissä hymyili terveyden perikuva - pyöreäposkinen tyttö. En edes halunnut sellaiseksi. Juoma tuoksui raudalle.
Kemikalioliike oli tuoksuparatiisi. Sieltä ostettiin ruusushampoota hiusten pesua varten. Omilla rahoillani ostin joskus äidille palan ylellisyyttä - Lux-saippuan. Muutoin meillä käytettiin vain Sunlightia.
Kuninkaallinen purppura ja puusepänverstas
Tanskan kuninkaan rintapastilleja sai Mariankadun Varubodenista. Tummanpunaisia, hienoja karamelleja. Rasiassa oli erikoinen avaamismekanismi ja itse karamelleissa tuoksui kuninkaallinen purppura, valtaistuinsali ja suitsukkeet.
Tuoksut yhdistyvät muistoissa kokonaisiin arvomaailmoihin.
Isällä oli työpaikka puusepänverstaassa Unioninkadun sisäpihalla. Unioninkadulla sijaitsi siihen aikaan Hyksin sisätautiklinikka. Verstaassa valmistettiin ja korjattiin sairaalan huonekaluja. Tuoksui puu, tinneri, liimat ja lakat. Eniten puu. Koko verstas tuoksui isälle. Siellä oli ehjäksi tekemisen tuoksu - kunnollisen ja oikean työn tuoksu.
Pukeutukaamme bodyslimmereihin
Postimyynnin pyhä kirja kilpailee huomiosta Finlandia-palkitun Nenäpäivä -romaanin kanssa, eikä kilpailua johda Nenäpäivä.
Katalogi on esikatseltu eli plärätty, sittemmin rauhassa tarkoin tutkittu, jonka jälkeen vielä useaan otteeseen vilkaistu. Lukijan mieli on avoin ja tietämys lisääntynyt.
Näin se on.
Vaate ripustuu paremmin ylle, jos on vauhdissa, nojailee tai pitää kättä taskussa. Mikä tahansa ommeltu tekele on hyvännäköinen, jos se päällään vääntää itsensä erikoiseen asentoon. Kannattaa kenottaa vähän kallellaan tai pitää toista jalkaa koholla – tätä voi varioida lukuisin eri tavoin, …olla joskus huolettoman, toisaalta taas väliin miettiväisen näköinen. Mikä tahansa yläosa piristyy, kun sitä vähän piristää.
Silloin tällöin on syytä olla arvoituksellisen tavoittamaton. Toisinaan valita haastava katse, toisinaan alta kulmain kyräily. Huulet olkoot sinetöidyn suljetut tai kutsuvasti raollaan.
Mitä vaatteisiin ihan suoranaisesti tulee, niin sitä on kaikenlaista röyhelöä ja ballerinamekkoa, sorbettiväriä ja 70-luvun tuulia, sinisenvalkoista raikkautta ja ainakin yksi asukokonaisuus vivahtaa "Minun Afrikkani" -elokuvan suuntaan.
Eräät farkut push-uppaavat niin täysillä, että samalla hetkellä kun muodot esiin työntäytyvät, farkut litistävät, kohottavat ja kaventavat. Taikafarkkujen sivu on merkitty hiirenkorvalla. Varmuuden vuoksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos kuitenkin. Mietityttää silti, että jos takamus kohoaa oikealta korkeudeltaan normaalia ylemmäs, niin läheneekö se uhkaavasti ristiselkää.
Ei oleellista.
Naisille on westerniä. Eikä miehille ole siinä suhteessa mitenkään vähemmän. Postimyyntikuvasto hellii miestä cowboyhenkisesti. Kuvassa karjapaimenen virkaa toimittava malli saattaa olla aavistuksen liian siloinen, jotta hänet osaisi sijoittaa minkäänlaisten rehukioskien tai karsinoiden liepeille notkumaan.
Ei haittaa.
Cowboylook nyt kuitenkin on yhtä kuin farkkupaita, josta kolme keskimmäistä nappia kiinni. Ihan omaa lännenkieltään puhuu viereisen sivun t-paita, jossa lukee Texas.
Ja nätti se on tytönkin maakunnan maitotiloilla kulkea läävään pikkuruutuisessa pitsikirjaillussa röyhelöminimekossa.
Kaikki olisi niin kertakaikkisen suven suloista ja ihanaa, jos pisteeksi iin päälle me kaikki kylien naiset vielä ymmärtäisimme pukeutua bodyslimmereihin.
Postimyyntiopuksessa sanotaan: Bodyslimmerit muotoilevat ja antavat kauniin siluetin.
Kukapa kuka sitä varta vasten haluaisi rumentaa maisemaa huonolla siluetilla, piirtyä seuraavan kesän yöharson purppurassa ääriviivoiltaan epämääräisen rajattomaksi taikka voimakkaassa vastavalossa jopa muodottomaksi asti.
Salli
Katalogi on esikatseltu eli plärätty, sittemmin rauhassa tarkoin tutkittu, jonka jälkeen vielä useaan otteeseen vilkaistu. Lukijan mieli on avoin ja tietämys lisääntynyt.
Näin se on.
Vaate ripustuu paremmin ylle, jos on vauhdissa, nojailee tai pitää kättä taskussa. Mikä tahansa ommeltu tekele on hyvännäköinen, jos se päällään vääntää itsensä erikoiseen asentoon. Kannattaa kenottaa vähän kallellaan tai pitää toista jalkaa koholla – tätä voi varioida lukuisin eri tavoin, …olla joskus huolettoman, toisaalta taas väliin miettiväisen näköinen. Mikä tahansa yläosa piristyy, kun sitä vähän piristää.
Silloin tällöin on syytä olla arvoituksellisen tavoittamaton. Toisinaan valita haastava katse, toisinaan alta kulmain kyräily. Huulet olkoot sinetöidyn suljetut tai kutsuvasti raollaan.
Mitä vaatteisiin ihan suoranaisesti tulee, niin sitä on kaikenlaista röyhelöä ja ballerinamekkoa, sorbettiväriä ja 70-luvun tuulia, sinisenvalkoista raikkautta ja ainakin yksi asukokonaisuus vivahtaa "Minun Afrikkani" -elokuvan suuntaan.
Eräät farkut push-uppaavat niin täysillä, että samalla hetkellä kun muodot esiin työntäytyvät, farkut litistävät, kohottavat ja kaventavat. Taikafarkkujen sivu on merkitty hiirenkorvalla. Varmuuden vuoksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos kuitenkin. Mietityttää silti, että jos takamus kohoaa oikealta korkeudeltaan normaalia ylemmäs, niin läheneekö se uhkaavasti ristiselkää.
Ei oleellista.
Naisille on westerniä. Eikä miehille ole siinä suhteessa mitenkään vähemmän. Postimyyntikuvasto hellii miestä cowboyhenkisesti. Kuvassa karjapaimenen virkaa toimittava malli saattaa olla aavistuksen liian siloinen, jotta hänet osaisi sijoittaa minkäänlaisten rehukioskien tai karsinoiden liepeille notkumaan.
Ei haittaa.
Cowboylook nyt kuitenkin on yhtä kuin farkkupaita, josta kolme keskimmäistä nappia kiinni. Ihan omaa lännenkieltään puhuu viereisen sivun t-paita, jossa lukee Texas.
Ja nätti se on tytönkin maakunnan maitotiloilla kulkea läävään pikkuruutuisessa pitsikirjaillussa röyhelöminimekossa.
Kaikki olisi niin kertakaikkisen suven suloista ja ihanaa, jos pisteeksi iin päälle me kaikki kylien naiset vielä ymmärtäisimme pukeutua bodyslimmereihin.
Postimyyntiopuksessa sanotaan: Bodyslimmerit muotoilevat ja antavat kauniin siluetin.
Kukapa kuka sitä varta vasten haluaisi rumentaa maisemaa huonolla siluetilla, piirtyä seuraavan kesän yöharson purppurassa ääriviivoiltaan epämääräisen rajattomaksi taikka voimakkaassa vastavalossa jopa muodottomaksi asti.
Salli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)