Flunssan lamauttamana kykenee vain vähäisiin suorituksiin. Vähäisiin ajatuksiin ja lyhyisiin lauseisiin. Olotilaan sopii pieni, mutta paksu lyhytlauseinen kirja "12.000 syytä olla onnellinen". Itse en juurikaan nyt keksi yhtään onnellisuussyytä, koska flunssa kattaa tällä hetkellä koko elämäni. Uskon silti, että olen joskus ollut onnellinen ja tulen heti tämän jyskyttävän kipuisen tukkosen olon jälkeen olemaan vielä entistäkin onnellisempi.
Kirjaan.
Takakansi:
Mitä yhteistä on rakkausrunoilla, Casablanca-elokuvilla, hiekkalinnoilla, mansikoilla ja kermavaahdolla, taikuriesityksillä, intohimolla, vastakeitetyn kahvin tuoksulla, kevätesikoilla, flirttailulla, parhaimpiinsa pynttäytymisellä ja Frank Sinatran levyillä.
En tiedä.
Ne tekevät elämästä elämisen arvoista.
Omassa takakannessasi on tällä hetkellä tämmöinen teksti:
Mitä yhteistä on pääkivulla, nuhalla, kurkkukivulla, särkylääkkeillä, lääkärissäkäynneillä, pitkällä yskänpuuskalla, nenäsumutteilla, käytetyillä nenäliinoilla, kulahtaneisiin pitkiksiin ja nukkaiseen neuletakkiin pukeutumisella
No, vastaus on sama. Ne tekevät elämästä elämisen arvoista.
Barbara Ann Kipfer on yhdysvaltalainen kielitieteen tohtori, leksikografi. Ja ainakin kirjan ilmestymisen aikoihin hänelle on kotipaikaksi merkitty Connecticutin Milford. (Pakko kurkistaa kartalta. Google mapin avulla kävin Noble Avenuella. Paikan valitsin ihan randomilla. Somalta näytti.
Alkuteos on nimeltään "14 000 things to be happy about". Eri määrä kuin minun teoksessani! Saattaako olettaa, että näin suomalaisille 12 000 syytä onnellisuuteen on jo ihan yläkantissa. Vai tekeekö käännös tällaisia kahdentuhannen ihmeitä.
Minulla on vuoden -94 painos. Sen jälkeenkin niitä on varmaan painettu. Painettu ja levitetty kaikkien onnellisuuskirjoista allergiaa saavien kiusaksi.
On ihmeellistä, että joku on lapsesta saakka kirjannut ylös iloatuottavia pikkuasioita. Suora lainaus Ann Kipferin kirjan käännöksestä: Aloitin kuudesluokkalaisena pienellä kierrelehtiöllä, siirryin myöhemmin isoihin vihkoihin ja lopulta mikrotietokoneeseen ( - - ).
Minäkin olen huomannut elämän pikkuasioita ja nauttinut niistä, mutta en ole tullut kirjoittaneeksi niitä ylös. Tähän liittyvä seikka: kuudesluokkalaisena alkoi murrosikä puskea päällä. Sitä seuraavina vuosina oli suotavaa kirjoittaa ylös vain kaikkein angstaavimmat ajatuset, murhe, nolot sattumukset, viha ja raivo sekä riutuvan ihastumistunteen tuska. Ja kaikenlaista pateettista höpinää. Kukaan ei koskaan neuvonut kirjoittamaan pikkuseikkoja ylös. Opin näkemään puutteita, virheitä ja sitä, miten asioiden pitäisi olla, minkälainen minusta pitäisi tulla. Ja mitkä asiat ovat hyvin ja sillä siisti.
Ei ollut kierrevihkoa.
Kirjaan.
Yli 550 sivua, mutta poimin jotain.
aamiainen pyjama päällä
se miltä matto tuntuu paljaissa jaloissa
pieni soittorasia, joka soittaa Tonava kaunoista ja jotain La Traviatan kappaletta
Vielä muutama onnellisuutta antava pikkuseikka Ann Kipferiltä
se että jollakulla pyyhkii hyvin
lapsena komerossa leikkiminen
myrskyt vesilasissa
vauvan haukotus
S.S. (lyhenne kirjeen lopussa): suljettu suukolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti